Tiistai ja 7.9. Taas oli näköjään päiviä vierähtänyt siitä kun kävin viimeksi päivittämässä blogiani. Eipä tässä sinänsä mitään mullistavaa ole tapahtunut. Viikko sitten maanantaina miehellä alkoi taas työt loman jälkeen, joten arki sitten alkoi taas kerran. Äkkiä se 4 viikkoa kyllä meni... vähän liiankin äkkiä jos minulta kysytään...

Päänsärkyä olen potenut päivittäin jo reilun kolmen viikon ajan, mutta onneksi on helpottamaan päin. Ja löytyi onneksi sopiva särkylääkekin mistä on ollut apua. Minulla kun on vaikeuksia niellä pillereitä, niin tämä onkin sitten mustaherukan makuinen ja suussa sulava, ei pureskeltava. Onneksi on nykyään tällaisiakin vaihtoehtoja ettei tarvitse sitten kärsiä. Aika mietoja nuo ovat ja alussa sain ottaa niitä useammankin päivässä, mutta eilen tarvin vain yhden mikä oli mukavaa vaihtelua. Ehkä se päänsärky alkaa tästä hellittää pikku hiljaa, olisi jo aikakin. Nenäkin on hieman tukossa aika ajoin ja välillä on tuntunut kuumeiselta, joten lieköhän on sitten jonkin flunssanpoikasen oire tms.

Ossikin oli apeana kun mies lähti loman jälkeen töihin, mutta nyt on taas jo tottunut siihen rytmiin ettei ollakaan kaikki kotona kaiket päivää. Nytkin nukkuu parhaillaan, on nukkunut jo tunnin verran. Näinhän teki jo ennenkin miehen lomaa että usein nukkui aika paljon päivisin, jotta jaksoi sitten illalla puuhata kaikkea ja leikkiä kun mieskin on kotona.

Lomareissulla oli sitten viimeinen kerta kun Ossi pääsi uimaankin. Täällä oli ensin sinilevää aika pitkään oikein vihertävänä lauttana ja nyt sitten kun levät lähti, niin Ossi on käynyt kerran vain vähän kahlailemassa, mutta ei halunnut uimaan. Ei tainnut olla tarpeen lämmin vai liekö vesi tuntui sitten liian viileältä sille....

Tokoa ollaan edelleen treenailtu ja ollaan saatu Ossikin hyppäämään yli oikean korkuisesta esteestä eli sen säkäkorkuisesta. Ja pääseekin oikein kevyesti siitä yli ja jää vielä tilaakin Ossin ja sen hyppyesteen ylälaidan väliin. Hyppynoutoja ei olla vielä yritetty, ajateltiin että kunhan nyt alkaa sujua oikein rutiinilla pelkät hypyt, niin kokeillaan sitten sitä noutamista myöskin.

Elokuun viimeisenä sunnuntaina vanhempanikin kävivät täällä vuotuisella visiitillään ja Ossi tietysti innostui siitä mahdottomasti. Suurimman osan ajasta oli riehumassa tai tarjoamassa leluja, mutta onneksi välillä rauhoittuikin ettei tarvinnut ihan joka sekunti olla komentamassa. Koirapuistossakin käytiin sinä päivänä pitkästä aikaa kun ajateltiin että jos se vähän väsyttäisi Ossia siinä määrin ettei riehuisi, mutta näköjään ei tarpeeksi väsynyt. Ehkä olisi enempi väsynyt jos koirapuistossa olisi ollut muita, mutta oltiin sitten vain keskenämme.

Viime sunnuntaina käytiin sitten miehen äidin luona kylässä jonne Ossikin pääsi mukaan. Kävi ilmi että siellä oli yksi miehen äidin siskoistakin käymässä, joten siitähän Ossilla riemu syntyi kun olikin yksi ihminen enemmän ja vielä tuttu sellainen. Tuon miehen äidin siskon luonahan käytiin Konneveden reissullamme kun asuu Äänekoskella. Taisi Ossi vielä muistaa sen kun niin kovasti innostui sen näkemisestä. Parisen tuntia istuttiin ja sitten lähdettiin. Siinä kun alettiin pukemaan, niin Ossi meni sen miehen äidin siskon luo sanomaan heiheit eli meni seisomaan sen eteen ja antoi tassua ja katseli sitä häntää heiluttaen. Sitten tuli hetkeksi meidän luo ja sen jälkeen sama juttu miehen äidin edessä. Ei ole tuota aiemmin tehnytkään ja niilläkin oli hauskaa kun Ossi meni sanomaan "heipat". Miehen äidin siskokin sanoi että ai kun ihana.

Ja noista Ossin treeneistä vielä sen verran että damin noutoa ollaan myöskin treenailtu. Muuten on mennyt oikein hienosti, mutta jostain syystä on alkanut usein jäämään vinoon perusasentoon ja saa sitten korjauttaa sitä että se takamuskin on suorassa linjassa...

Mutta tämmöisiä tänne. Lopuksi vielä muutama kuva koirapuistosta silloin elokuun viimeiseltä sunnuntailta.

^ Ossi, kukkulan kuningas