Keskiviikko ja 9.6. Viikon verran on tainnut kulua edellisestä päivityksestä, jollen nyt väärin muista... Viikonloppu oli kiireistä, mutta ehdittiin sentään käymään rannassa Ossin kanssa kumpanakin päivänä. Takki päällä, niin tarkeni hyvin, mutta ilman ei, sen verran kylmästi kuitenkin tuuli mereltä. Ossi kahlaili taas onnessaan ja söi kuivuneita kaisloja. Sunnuntaina oli joidenkin lapsien pari leijaa siinä lähellä. En ensin niitä huomannutkaan, mutta kun Ossi alkoi tuijotella taivaalle hämmästyneen näköisenä huuli pyöreänä, niin piti katsoa mitä se nyt oikein huomasi ja hämmästeli. Niitä leijoja sitten katseli. Välillä teki muuta, mutta sitten piti taas katsoa leijoja ja pari kertaa haukahtikin ihan varmuuden vuoksi...  Lopetti sitten sen jälkeen, mutta vilkuili välillä.

Maanantaina ei nyt mitään ihmeitä niin ollutkaan, tavallista arkea vain. Treenailtiinkin illalla, mutta pidettiin välillä paussia damin noudosta.

Sitten eiliseen tiistaihin, joka oli osittain kiva päivä, mutta osittain kamala päivä... Kivaa oli se kun vietin päivän vanhempieni luona, mutta se ei mitä tapahtui sitä ennen kun olin lähdössä autolle päin lähteäkseni sinne vanhempieni luo. Satuin katsomaan taaksepäin kun kuulin jotain ääntä ja onneksi katsoin. Ossi meinaan oli jo puolittain tulossa ikkunasta ulos perääni. Siis vaikka se ikkuna oli vain VÄHÄN auki ja lisäksi ötökkäverkko oli vielä niitattu kiinni ikkunanpokiin, niin Ossi oli vain työntänyt voimalla kuonollaan sen verkon osittain irti ja siitä sitten alkoi kammeta itseään ulos. Oli tosiaan jo puoli koiraa ikkunan ulkopuolella kun näin sen ja lähdin kiirehtimään äkkiä takaisin kotiin päin. Ossikin kun näki minut, niin oli jo nostamassa ekaa takatassuaankin siihen eikä olisi kulunut kuin muutama sekunti kun olisi ollut kokonaan ulkona. Sitten olisinkin ollut pulassa että miten saisin sen kiinni ennenkuin menee autotielle, joita on vielä kaksi ihan lähellä ja toinen vielä aika vilkaskin... Sydän hakkasi kuin mieletön, kun pelkäsin että se ehtii sieltä ulos ennenkuin pääsen itse sisälle... Mutta kun komensin sen alas, niin totteli onneksi heti ja meni ikkunan sisäpuolelle istumaan ja katsoi sieltä tuloani.

Että olihan show... Sisälle kun pääsin, niin Ossi oli riemuissaan ja pitkästä aikaa alkoi taas hyppiä ja pomppia vasten vaikka luulin että siitä on jo selvitty... kolmannella kerralla jäi istumaan kun sitä komentelin. Sitten laitoin sen huoneen oven kiinni mistä Ossi oli pyrkinyt ulos ja siitä Ossi taas harmistuneena alkoi hyppimään eikä tällä kertaa uskonut alas-käskyjä. Mutta kun muutaman kerran tein istu-maahan vaihdoksia ja vähän vielä seuraamista, niin rauhoittui ja pääsin lähtemään. Hieman oli jossain vaiheessa harmistuneena näköjään juossut koska pari keittiön mattoa oli kasassa... muuten kaikki ok kun mies tuli kotiin minua ennen.

Mieskin kun oli nähnyt kotiintullessaan sen repsottavan verkon, niin oli jo pelästynyt että toivottavasti Ossi ei ole karannut sen jälkeen kun olin jo lähtenyt.. Oli sitten helpottunut kun oven avatessaan oli Ossi siinä vastassa. Ei ole kyllä ikinä noin tehnyt ja varsinkaan silloin kun yksin lähden jonnekin. Aina on jäänyt kiltisti odottamaan, mutta nyt sitten kävi näin... Hankalaa on.

Eilen illalla mies sitten treenasi seuraamista lenkillä ollessaan makkaran voimalla... Oli mennyt tosi hienosti. Ohittivat sellaisenkin kohdan missä Ossi yleensä aina pysähtyy kun on jokin oikein mielenkiintoinen haju, mutta nyt vain seurasi upeasti miestä katsellen. Että hienosti meni tuontapaisessa häiriössä...  Sisällä treenattiin damin noutoa ja luoksetuloa niin että toinen meistä oli toisessa päässä asuntoa ja toinen toisessa päässä ja vuorotellen kutsuttiin Ossia luokse joko "tänne" käskyllä tai viheltämällä pari kertaa. Upeita luoksetuloja ja vauhdilla! Ossi selvästi tykkäsi kun oli nyt vauhdikkaita treenejä kun oli sitä energiaa taas patoutunut tylsän päivän takia kun oli yksin. Niinpä treenattiin nyt mitä vaan, niin kaikki onnistui hienosti ja Ossilla oli kivaa. Niin ja oli sitten vielä namin etsintääkin. Joskus tehdään tuollaista että pääsee sitten käyttämään nenäänsäkin. Eli Ossi toiseen päähän yhteen huoneeseen odottamaan ja sitten namien piilotusta ja kun on piilotettu, niin Ossille käsky "etsi", jolloin säntäsi vauhdilla etsimään. Ja se nenä kanssa kävi kovin kun etsi niitä nameja.  Häntä vain heilui iloisesti samalla kun sai hakea.

Mutta tämmöistä tänne. Tulevasta viikonlopustakin tulee taas kiireinen, lauantaina kaupassa käyntiä ja kotihommia ja sunnuntaina sitten kylään. Tulee sitten Ossille taas yksinjättöharjoitusta samalla kun joutuu jäämään tänne. Samoin lauantaina kun käydään kaupassa....