Torstai ja vettä sataa. Eilen olikin myöhemmin illalla aikamoinen ukkonen ja vettä satoi kaatamalla. Tämä aamu alkoi aurinkoisena, mutta meni sitten pilveen ja vettäkin on taas satanut. Alkaa tuntua pikku hiljaa syksyltä, ikävä kyllä. Syksy tietää lisää sateita ja rapakelejä ja sitä myöten Ossin tassujen pesua. Meillä on vielä matkaa ovelta kylppäriin, niin saa levitellä aika monta ns. rapamattoa normimattojen suojaksi ettei ole nekin ravassa. Onneksi Ossi kuitenkin antaa pestä tassunsa ja muualtakin silloin kun tarve vaatii.

Eilen illalla mies piti taas tottistreenit. Enemmän petraa nyt tuota seuraamista kun sen kanssa meno ulkona on välillä aika hurjaa nykyisin. Viimeksi tänä aamuna kun mies kävi Ossin kanssa ulkona, niin sitten kun ei päässytkään katsomaan yhtä koiraa, niin alkoi varsinaisen riehumisen.... hyppi ja puri miestä käteen ja rinnuksille... siitä olikin märkä läikkä todisteena... Sitten vähän ennen kuin tulivat sisälle, niin kun Ossi huomasi että ovatkin melkein kotona, niin alkoi sen jumituksen eikä suostunut lähtemään millään, joten miehen piti sitten vain väkisin vetää se sisälle kaksin käsin. Voimia se kyllä kysyy, just tuossa tilanteessahan minulta meni se selkä kun piti väkisin vetää kotiin...

Ossilla taitaa muutenkin olla menossa kunnon hormonimyrskyt... ns. humppaamista on jatkuvasti ja yrittää välillä purra. Minuakin katseli tuossa vähän aiemmin sen näköisenä että olisiko purrut jostain kun leikittiin. Sanoin sille sitten vain tomerasti että lelu, niin jätti minut rauhaan. Mutta aika kovana tuolle pitää tosiaan olla, ei kyllä ikinä osattu kuvitella että elämä nuoren kultaisen kanssa on tälläistä ja näin rasittavaa ja kieltämättä joskus myös hermoille käypää. Mutta yritetään ajatella että jos vuoden päästä olisi rauhallisempi kun on täyttänyt sen 2v.... toivotaan ainakin.

Ai niin, niistä tottistreeneistä piti kertomani, mutta eksyin "vähän" aiheesta välillä... Seuraamista siis treenattiin enempi ja luoksetuloa, mutta myös kaukokäskyjä, sivulle tuloa ja maahanmenoa. Siinä ne oikeastaan olikin mitä eilen oli. Seuraaminen alkaa olla aavistuksen parempaa, ei jätä enää ihan niin paljoa. Tosin se katse pitäisi saada sillä vielä ylemmäksi kuin vain siihen makkaraan... harjoitusta siis lisää... "Seisomaan" -sana alkaa olla hallussa. Eilen kun Ossi istui ja mies sanoi sille sitten tuon, niin nousi seisomaan ja jäi siihen paikalleen, ei yrittänyt lähteä liikkeelle.