Sunnuntai ja miehen viimeinen päivä kotona. Sää on ollut vaihteleva. Tänään käytiin Ossin kanssa toisen kerran mätsäreissä, tällä kertaa lähempänä kotia. Nämä oli Vantaan Hakunilan urheilupuistossa ja tuomareina oli mm. Marko Björs, Maria Guzenina, Veeti Kallio jne.

Mätsärit alkoivat klo 13 ja me olimme siellä vähän ennen puolta kahta. Ajateltiin ettei ole niin kiirettä kun ei itse osallistuta. Eli tutustumiskäynti oli tämäkin ja tulevatkin ainakin niin kauan kunnes Ossi rauhoittuu. Se menee aivan sekaisin kun sinne pääsee, tänäänkin oli kamalaa vetämistä eikä meinannut totella sitten mitään. Mutta sitten kun päästiin alueelle ja lähdettiin kiertämään laitoja, niin Ossi rauhoittui. Muutaman kerran yritti pomppia, mutta pääasiallisesti käveli sivulla tai milloin oltiin paikallamme, niin seisoi tai istui, mutta oli kiltisti.  Että eiköhän se tästä pikku hiljaa kun vain käydään tarpeeksi monissa, jotta Ossi tottuu toisiin koiriin ja ihmisiin ja että niitä on paljon. Ehkä sitten joskus ensi vuonna meidätkin näkee osallistumassa... ainakin toivon mukaan.

Pari kuvaakin tuli otettua, ne lisään sitten kun ne on siirretty joskus koneelle.

Lopuksi vielä eilisistä tottistreeneistä sisällä. Ne meni hienosti. Pitkästä aikaa tarjottiin sellasta tuubissa olevaa lohipasteijaa ja Ossihan oli aivan innoissaan siitä. Harjoiteltiin luoksetuloa pillillä, viheltämällä ja kutsumalla "tänne". Meni aivan loistavasti! Paikkamakuun kanssa riittää hommia. Pisin aika oli 25 sekuntia kun jaksoi maata aloillaan. Maahanmeno sujuu aina vain useammin oikealla tavalla, joskus harvoin enää lösähtää. Seuraaminen myöskin parempaa nyt kun oli tuota pasteijaa... hiukan vielä jää jälkeen... ei kyllä tiedetä miten sen saisi seuraamaan oikeassa kohdin... Jos jollakin on hyviä vinkkejä, niin kertokaa ihmeessä.

Odotus onnistuu hienosti ja myös paikallaan istuminen tuntuu olevan Ossille helpompaa kuin paikkamakuu, en tiedä mikä siinä on. Sitten luoksetulon pysäytys. Sitä treenattiin ensin normisti pillillä ja sitten kokeiltiin myös sanomalla "seis". Vähän paremmin meni, pillillä pysähtyi heti, sanomisella eteni pari-kolme askelta. Mutta pikku hiljaa siis...

Ai niin... mätsäreistä tullessa puhuttiinkin että jos mentäisiin vielä rannalle nyt kun vielä on enempi aikaa ja on oikeastaan viimeinen mahdollisuus sen suhteen. Mies jätti sitten auton kodin eteen tien viereen ja haki pyyhkeen sekä Ossin vesilelun ja sitten lähdettiin. Ossi oli arvatenkin innoissaan kun pääsikin vielä rantaan lutraamaan. Onneksi ei sinilevää vielä näkynyt... Vähän reilun puolen tuntia oltiin siellä ja sitten lähdettiin kotiin hommiin.