Ja viikot ne vain vierivät eteenpäin... Jossain vaiheessa Ossille alkoi maistua myös lattialistat, joten piti alkaa niitä suojata. Sain yhden hyvän vinkin kaveriltani miten on saanut itse koiransa lopettamaan lattialistojen järsimisen ja samalla keinolla saatiin se pikku hiljaa loppumaan.

Yksinolo sujui alusta asti hiljaksiin, ei kuulunut vikinöitä meidän perään. Niinpä oli helppo lähteä kauppaan ja mitä milloinkin kun tiesi Ossin pärjäävän. Netistä tuli ladattua vielä sellainen kuunteluohjelma ja kun laittoi sen päälle ennenkuin lähti, niin pystyi sitten kuuntelemaan kotiin tullessa, että mitä on sillä aikaa tehnyt. Olikin tosi kätevä.

Hihnassa kulkeminen ja pannan pito ei tuottanut koskaan ongelmia ja sekin oli tietysti kiva juttu meidän kannalta.  Leikin varjolla alettiin sitten opettaa sille juttuja sisällä, kuten luoksetuloa, istumista ja maahanmenoa. Ossi oli innokas ja iloinen oppilas ja oppi aika pian näitä juttuja. Ei tarvinnut kuin sanoa että leikitäänkö tai että leikitäänkö tottelevaisuusleikkejä, niin johan pompattiin vauhdilla ylös ja katsottiin innokkaana että mitä sitten tehdään...

4 kk:n ikäisenä alkoi tehdä tarpeensa jo vallan ulos, joitakin pikku vahinkoja sattui vielä joskus tulemaan, jos ei ehtinyt tarpeeksi äkkiä viemään sitä ulos, mutta niitä ei ollut aina edes joka päivä.

Sitten kun vähän vielä tuli ikää lisää, niin oli hauska seurata miten rapakelillä metsätiellä se ensin katsoi missä on lätäköt ja sitten kiersi ne kaukaa ettei tarvinnut liata ja kastella tassujaan. Sama juttu jos oli muuten oikein rapaista, niin kiersi pahimmat paikat.

Se mikä oli meille yllätys, oli se että on niin tavattoman energinen. Monesti sitä on ollut itse ihan puhki leikkituokioiden jälkeen ja Ossi sen kuin vain jaksaisi jatkaa... Siis kyllähän me tiedettiin että on energinen, mutta että näin energinen.... lieköhän syönyt salaa duracelleja...