Kuten olen kertonut, seuraan vanhasta muistista mutta harvakseltaan raviurheiua. Tänä syksynä alalta on kuulunut kummia. Doping-löydökset ovat ikäviä mutta periaatteessa yllätyksettömiä. Sen sijaan ns. puhelinkiusaamisjuttu on tosi omituinen ja levinnyt alan ulkopuolistenkin tietoisuuteen netin ja lehdistön kautta. Niille jotka eivät tiedä siitä mitään, kerron tiivistäen: Joukko nuoria tai nuorehkoja raviurheilijoita lomaili Italiassa ja keksi siellä ruveta soittelemaan muille ravitoimijoille pilapuheluita, joissa he esiintyivät toisena henkilönä, eivät siis itsenään. Huono idea! Tyhmää, minkä he ovat itsekin myöntäneet.
Tästä hölmöilystä on kehkeytynyt hämmästyttävä revohka, jota on jatkettu viikkojen ajan. Hippos on antanut rangaistuksensa, ja muutama on esittänyt julkisen anteeksipyynnön. Se ei ole torpannut lynkkausmielialaa, joka on riehunut varsinkin ns. hötönetissä, www.hevostalli.net.
Hötönetti puolestaan on palsta, jolla on päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen kiusattu raviurheilun toimijoita, enimmäkseen ohjastajia usein muutamaan painottuen, mutta myös puhetyöläisiä, valmentajia, jopa toimijoiden sukulaisia ynnä muita. Heitä on ihmisinä ja ammattinsa harjoittajina pilkattu, halveksittu ja maalitettu, nostettu riepoteltaviksi milloin mitäkin "virheitä", arvosteltu ulkonäköä, ilkuttu ja matkittu puhetapaa, keksitty nimiväännöksiä ja pilkkanimiä, levitetty juoruja ja valheita tavalla, joka usein ylittänee kunnianloukkauksen kynnyksen. Jos tätä toimintaa on arvosteltu, sitä on puolusteltu sananvapaudella ja sillä, että julkisessa hommassa pitää kestää kritiikkiä. (No, kaupan kassankin työ on julkista. Voiko häntä käydä päivittäin haukkumassa ilman, että kukaan puuttuu asiaan?)
Tässä loputtomassa riekkumisessa ei ole kyse vain jonkun työsuorituksesta vaan henkilöön kohdistuvasta ajojahdista. Syitä voi vain arvailla, mutta ulkopuolisen silmin voisi olettaa, että kateus toisten menestystä kohtaan olisi monenkin kirjoittajan pontimena. Mutta kuinka paljon ihmisen pitää tällaista ajojahtia kestää ja kuinka paljon hän voi kestää? Kauneuskirurgian ongelmia katsottiin läpi sormien, kunnes nuori nainen kuoli toimenpiteen jälkeen. Pitääkö raviurheilun saada oma marttyyrinsa, ennen kuin vääristynyt toimintakulttuuri oikaistaan?
Mutta nythän hötönetissä kaikki muuttuu! Kirjoittajat ovat laajalla rintamalla tuominneet kiusaamisena pitämänsä puhelinhölmöilyn ja vaatineet tekijöille ankaria rangaistuksia, jopa elinikäistä kilpailukieltoa. Koska kiusaaminen on siis hötöläisten mielestä kirkuva vääryys, he eivät enää syylliisty siihen itsekään - vai kuinka? Jos mikään ei muutu, hävetkää, jos osaatte.
P.S. Nettikiusaaminen ei tietenkään ole vain suomalaisen raviurheilun ongelma, ja tekoäly luo siihen yhä uusia mahdollisuuksia. Aika näyttää, saako mikään mahti maaimassa suljettua tätä Pandoran lipasta, jota ei olisi pitänyt koskaan aukaista. Sopii epäillä.
]]>
